Mitähän ihmettä ihmiset ajattelevat. Olenpa seurannut mielenkiinnolla esimerkiksi American Idol -ohjelmaa. Valitettavasti mitä lähemmäksi sarjan loppua tullaan, niin sitä tylsemmäksi ohjelma käy. Ensimmäiset jaksot tuntuivat olevan kaikista viihdyttävimpiä juuri niitten hämmästyttävien karmeiden esitysten johdosta. Nyt kun kauden loppu häämöttää, niin näytetään vaan jaksosta toiseen laulajia, jotka osaavat kiitettävästi laulaa.
Alkujaksoissa mainittiin, että nyt on tässä kaupungissa saapunut koelauluihin esimerkiksi 16 000 innokasta Idoliksi pyrkijää. Lopuksi mitä kammottavampien kiljumisten jälkeen todettiin, että jatkoon pääsi vaikkapa 45 laulajaa. Mitä ihmettä nuo 15 955 oikein ajatteli ennen tilaisuutta? Tai sitten jälkikäteen? Oli varmaaan realistiset odotukset, vai meneekö massa vaan sinne, jotta pääsisi telkkariin, kaverit kun kertoivat, että osaan laulaa!
No ei mahda mitään, pääsihän jatkoon sentään 0,003%. Tosin ohjelman hauskimmat osuudet järjestivät valtaosa hakijoista, joilla ei ole minkäänlaisia kykyjä.
Mitenhän olisi, jos vaikkapa joku TV-kanava tekisi suomalaisen Idol-version seuraavaan tyyliin: Turkulaiseen lähiöbaariin karaokeiltana kunnon laulut peliin.
Siinähän se, eikä koske korviin.
