sunnuntai 30. elokuuta 2009

Käytiinkö kuussa

Hesarin uutisissa on pistänyt silmään, että jollain tavalla kuuta koskevissa uutisissa esiintyy kovin pian kommentteja, jossa todetaan, että eihän kukaan oikeasti ole kuussa käynyt.

Näyttää siltä, että jos kyseessä on edes jollain lailla merkittävä tapahtuma, niin sille löytyy selityksiä, että ei se noin oikeasti mennyt. Sehän oli vain valtion salaliitto tai vaikkapa yrityksen markkinointikampanja. Wikipediaan on joku katsonut tarpeelliseksi jopa luoda artikkelin (Third-party evidence for Apollo Moon landings), jossa on kolmansien osapuolten todisteita tapahtuneesta. Nasan tai USA:n valtion elinten todisteethan eivät kelpaa, koska ne voivat olla väärennettyjä. Ainakaan tällä hetkellä artikkelista ei ole suomenkielistä versiota tarjolla. Kenties joku suomentaa tai tekee vastaavan artikkelin myös suomeksi.

Todisteita kuvien ja videoiden muodossa kuussa käynnistä tarjoaa eniten tietysti itse taho, joka kuussa kävi. Mutta salaliittoteoriaa elättelevien mielestä kaikki kuva- ja videomateriaali onkin tehty maassa isoissa studioissa. Kukaan näissä väitetyissä studioissa olleista, niitä rakentaneet tai kuukuvauksia tehneistä ei jostain syystä ole vain tullut esiin ja vahvistanut, että kyllä ne kuvat ja videot on studiossa tehty.

Outoa myös on, että jos kaikki työ, kuvaukset, laitteet, kuusta mukamas tuodut useiden satojen kilojen painoiset kuukivet ovatkin väärennöksiä, niin koko salausoperaatioon on täytynyt osallistua useista eri maista vähintäänkin kymmeniätuhansia ihmisiä. Todisteita kuussa käynnistä, kuukivistä jne tarjoaa Yhdysvaltalaisten lisäksi tutkijoita ja tiedemiehiä Australiasta, Japanista... yliopistoista, yrityksistä aina yksityisiin harrastajiin asti.

Kuussa käymisen kieltäminen taitaa olla jo oma uskontonsa. Samalla tavalla monissa uskonnoissa hylätään tarpeen mukaan kaikki tieto, joka tulee uskonnon oman tiedottamisen ulkopuolelta. Mitään päteviä todisteita ei kuitenkaan tarjota siitä että kuussa käymisen puolesta puhuvat todisteet olisivat kaikki väärennettyjä.

Wikipedia muuttuu

Onko tosiaan niin, että vandalismilla ja häiriköinnillä ollaan onnistumassa tuhoamaan Wikipedian perimmäinen idea.

Näin keskustelupalstan kommenteissa. Mutta mitä uutta tässä on? Vandalismi ja häiriköinti on monella tapaa lisääntynyt, vai onko? Häiriköintiä ja paikkojen rikkomista, tai niiden tuhrimista maaleilla on ollut iät ja ajat, mutta nyt on häiriköinti entistä helpompaa; suoraan kotoa oman tietokoneen äärestä. Ei tarvitse lähteä rautakauppaan ostamaan maalia ja illan hämärissä tuhria piirroksia keskusta talojen seiniin.

Wikipedian muutos englanninkieliseen osaan lisää kontrollia kirjoituksiin elossa olevista ihmisistä. Kokeneista kirjoittajista muodostetaan editoijien ryhmä, joista jonkun pitää hyväksyä kirjoitus ennen sen julkaisua.

Pitääkö antaa periksi häiriköille? Heidän lannistaminen kontrollilla taitaa olla ainoa keino, sillä tietosanakirjan kasvaessa, on massaan häviämisellä etu puolellaan. Kukaan ei pysty vartioimaan tai tietämään miljoonien artikkeleiden oikeanmukaisuutta jatkuvasti. Virheiden ja kiusallisen vandalismin löytäminen tulee vaikeammaksi, kun käsiteltävän tiedon määrä kasvaa ja muuttuu jatkuvasti.

Wikipediassa on mielestäni virheitä suurin piirtein saman verran kuin normaaleissa tietosanakirjoissakin.

Näin kuitenkin on todettu kaiketi jonkin asteisissa tutkimuksissakin. Varmasti jostain suurta yleisöä vähemmän kiinnostavasta asiasta löytyy asiallisia artikkeleita, mutta julkisuuden henkilöitä kuten vaikkapa englanninkielisen osion Michael Jackson -artikkeli, joka kerää kymmeniä miljoonia katselukertoja, on varmasti kiinnostavampi kohde häiriköille, jotka lisäävät omia ehkä hauskoina pitämiään asioita artikkeliin.

Wikipediaa lukiessa pitäisikin kiinnittää huomiota lähteisiin, joista artikkeleiden tiedot on koottu. Toisaalta kriittinen pohdiskelija ja koulun harjoitustyön tekijäkin käsittää, että yleensä mitä laajemmin tutkailee aihepiiriä sitä enemmän lähteitä.

Wikipediaa kritoisoivat tuntuvat yleistävän kaikki artikkelit saman tyyppisiksi ja saman tasoisiksi. Varsin helpoa on löytää artikkeli, jossa on sata lähdeviitettä lähinnä luotettaviin uutistoimistoihin ja asiantuntijajulkaisuihin. Toisaalta löytyy myös artikkeleita, joissa ei ole lainkaan merkittyjä lähteitä tai vain yksi lähdeviite, jonka luotettavuutta on vaikea arvioida. Artikkelilla ja artikkelilla on eroa, vanhan kansan "se on totta, kun se kerran lehdessä luki" -ajatusmaailma saisi jo painua unholaan.

Wikipedia muuttuu, koska muuttuu ihmiset?

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Maksullinen nettisisältö

News Corp -konsernin nettilehtien uutissisältö muuttuu maksulliseksi ensi vuoden kesään mennessä. Konserni omistaa esimerkiksi maailmalla tunnetut The Times, The Sun ja The News of The World -lehdet.

Uskon että tämä suuntaus tulee väistämättä yleistymään. Jokainen mediatalo joutuu miettimään, miten saada mediatuloja verkosta. Erinomaista, että Murdoch on tähän lähtenyt, Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen sanoo.

Jos vaikkapa Iltalehti ja Iltasanomat yhtäaikaa muuttuisivat netissä maksulliseksi, olisi kovin mielenkiintoista nähdä kuinka moni lähtisi maksavaksi asiakkaaksi. Työnantajan nettiyhteydestä ilmaiseksi työn ohessa on helppoa ja vaivatonta lukaista muutama kohu-uutinen. Jos maksu olisi esim 30 euroa kuukaudessa, voisi moni jättää uutiset vilkaisematta tai etsiä muista sivustoista ajanvietettä.

Kapeamman alan maksullisille ammattijulkaisuille voi ollakin markkinoita, mutta viihdeuutisia suoltaa kovin moni ilmainen sivusto, joka toivoo saavansa riittävästi tuloja uutisten yhteydessä näytettävistä mainoksista.

YLE

"Minä maksan YLE:n uutisista parisataa euroa vuodessa ja haluan, että ne julkaistaan myös netissä siihen samaan hintaan."

"Mitä enemmän Yle laajentaa toimintaa verkossa, sitä hankalammaksi kaupallisen median tilanne käy"

Mitä eroa tässä on siihen, että YLE tarjoaa viihdeohjelmia TV:stä ilman mainoksia ja kaupalliset asemat yrittävät myydä samantyylisiin tai jopa samoihin ohjelmiin mainosaikaa? Olisiko niin että olisi jo aika supistaa merkittävästi YLE:n tarjontaa, jotta kaupalliset voisivat kilpailla rauhassa? Näin tietysti myös YLE-maksu voisi rahallisesti supistua merkittävästi.